12. joulukuuta/ Mielikuvamatkalla

Olen valokuvaaja, pidän eniten luontokuvista, nyt lähden ratikkapysäkille, menen pihaan. Siellä on kahdenlaisia sieniä, otan niistä kuvan koska ne ovat niin kauniita, jatkan kadulle, jonkin matkan päässä on roskalaatikko aivan täynnä koirankakkapusseja, ihan pursuaa yli, eipäs ole kiva katsella, mutta nyt näen valkokukkaisen pensaan, enpä ole ennen sitä huomannut, otan siitäkin kuvan.

Matka jatkuu, seuraavan talon seinässä oli taiteilija Eero Nelimarkan 1924-1930 kuparilaatta, sillä hän on asunut myös tässä talossa kauan sitten. Sitten olikin Alepan ruokakauppa, ja nyt morsiuspukuliike, ei ole mulle ajankohtainen. Ihana pikku kahvila, siinä ihania leivonnaisia. Sitten olen pysäkillä, siellä kaksi ratikkaa. Enpä ole ennen katsellut näitä paikkoja, olen vain ajatellut mitä ruokaa pitää ostaa, ja minne olen matkalla. Katson vielä Pohjolankatua, se on kaunis, lehmuskatu tai -kuja, päässä voisi olla kartano, ei bensa-asema.

Raili

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2. joulukuuta/ Nuuksion vaellus

Sää pilvinen viileätä. Joku kävelee nopeasti, minä hissuttelen kuuntelen luontoa, villilintujen huutoa. Lunta ja jäätä on vielä vähän maassa, sulatakseen, mennäkseen kohti kesää. Nuuksio on vielä hiljainen, nousen ylös mäkeä, seison mäen laella, katson alas, siellä on pieni vesi, siellä kurjet huutaa lemmenkutsuaan. Metsä muistuttaa, kalevalan karun ylhäinen maisema. Pieni tuuli suhisee korvissa, oksa tarttuu hihaan En ole korpisoturi, tavallinen tallaaja vaan Vaelluksella väsyin, en kirjoittanut matkallani tällä kertaa. Agneta

Outi sanat teatteriryhmästä

Minulla oli ilo ja kunnia saada luotsata Kallion D-aseman omaa teatteriryhmää vuosien 2020-2022 aikana. Meille muodostui pieni tiivis ydinjoukko, vaihtuvuuttakin oli, mutta hyvällä meiningillä tehtiin noin kerran viikossa erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia; improvisoitiin, tehtiin kohtausharjoituksia, liikuttiin, äänneltiin, tanssittiin, tehtiin mielikuvamatkoja, pieniä esityksiä Diakonissalaitoksen kirkkoon, kaduille, puistoihin ja takapihoille. Ja kirjoitettiin. Usein pieniä runoja, tajunnanvirtaa, dialogia, mitä milloinkin. Pääasia oli että kokeiltiin ja katsottiin mitä oma pää tuottaa. Ryhmän jäsenet olivat heittäytyviä, rohkeita, lojaaleja, lempeitä toisiaan kohtaan, ja luovia. Kiitos jakamisesta ja luottamuksesta. Ja lempeää, lämmintä joulua kaikille. Outi Vuoriranta

14. joulukuuta/ Delfiini

Haluaisin olla sininen delfiini jossain rauhallisessa kauniissa maisemassa, jossa olisi muitakin mereneläviä. Sinisiä aaltoja, joiden päällä voisi tehdä kaikenlaisia temppuja. Voisimme tehdä hienon taideteoksen yhdessä meressä. Taivas olisi turkoosin värinen, meren rauhoittavat laineet, koralliriutoista lähtevä melodinen tiukujen kilinä. Aaltojen pauhu, erilaisia kalojen kutsumaääniä, kutsuen muitakin paikalle. Se olisi erityinen paikka, sinne olisi vain harvoilla pääsy. Sinne pääsisivät kaikki uupuneet, jotka tarvitsisivat uudistusta ja voimaa omaan elämäänsä. Kirsti

Tarinajoulukalenteri

Hae tästä blogista