Tarinajoulukalenteri

Minulla oli ilo ja kunnia saada luotsata Kallion D-aseman omaa teatteriryhmää vuosien 2020-2022 aikana. Meille muodostui pieni tiivis ydinjoukko, vaihtuvuuttakin oli, mutta hyvällä meiningillä tehtiin noin kerran viikossa erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia; improvisoitiin, tehtiin kohtausharjoituksia, liikuttiin, äänneltiin, tanssittiin, tehtiin mielikuvamatkoja, pieniä esityksiä Diakonissalaitoksen kirkkoon, kaduille, puistoihin ja takapihoille. Ja kirjoitettiin. Usein pieniä runoja, tajunnanvirtaa, dialogia, mitä milloinkin. Pääasia oli että kokeiltiin ja katsottiin mitä oma pää tuottaa. Ryhmän jäsenet olivat heittäytyviä, rohkeita, lojaaleja, lempeitä toisiaan kohtaan, ja luovia.  Kiitos jakamisesta ja luottamuksesta. Ja lempeää, lämmintä joulua kaikille. Outi Vuoriranta  

  EI SITÄ VOI NOIN KIRJOITTAA     “Kun jokin hyvä ajatus tulee, niin on nautinto kirjoittaa, toisin sanoen eläytyä kirjoituksessa olevan ihmisen elämään.”     “Kirjoitusryhmän tehtävät olivat täynnä yllätyksiä. Annetuista sanoista kirjoitettiin hauskoja tarinoita. Oli mukava sekä kirjoittaa, kuunnella muiden tarinoita, että lukea omansa.”   Työtiimissä kirjoittamistyöpajan ajatus heitettiin ja otin siitä kopin. Mutustelin asiaa, luin mitä kirjoittamisesta oli kirjoitettu ja kävin pari kirjoittamiskurssia - miten olla vetäjänä ja millaisia tehtäviä annetaan kirjoittajille. Erityisen lämmöllä muistin myös Kriittisen korkeakoulun kirjoittamislinjaa ja kaivoin sieltä monta kertaa lukemani muistiinpanoni. Lähtökohta kirjoittamistyöpajaan oli, että osallistuminen ei vaatisi aikaisempaa kokemusta kirjoittamisesta, tarinan kertomisesta. Silti asia oli monelle kiinnostuneelle vaikea, kun hän oli saanut esimerkiksi koulussa huonoa palautetta. Osa pelkäsi käyttää tiet...

Nyt kun minulla on kausilippu, niin päätin lähteä Munkkivuoren ostarille ostoksille. Samalla käydä ystävääni tervehtimässä. Pysäkillä bussia odottaessa huomasin naisen tulevan. Hänellä oli niin kaunis, tumman lilan värinen 3/4 pituinen takki, mieliväriäni. En voinut olla sanomatta siitä hänelle.  -Tämä on heräteostos, minunkin mieleinen väri. -Taitaa olla ulkomailta hankittu. -Ei, kotimainen on. En vaan muista valmistajaa. Samalla hän pisti laukun penkille ja alkoi riisua takkia, että voin katsoa niskapuolelta valmistajan. Bussi tuli. Ihan luontevasti kävimme vierekkäin istumaan. Juttua riitti. Ehdittiin harmitella koronat, sun muut. Ettei pääse harrastuksiin eikä matkoille. Hän poistui ennen minua. Toivoteltiin hyvää päivänjatkoa, kiiteltiin mukavasta seurasta. Jäi hyvä mieli kohtaamisesta, hymyilytti. Kyllikki  

Keskiviikkona kevyesti Ensin ekavuoro Sitten sitikka Kuka käskee? Iivari innokas! Veneen veikko Iisakki Ilosilmä Innostui itsekin Kaksin kaunihimpi Karkasi kulkuneuvoon Oitis olevaan onnelaan. Kirsti  

Jo vuosia on tuntunut siltä, että maailma olisi menossa kohti tuhoansa. Edelleen soditaan eri puolilla maapalloa, metsäpalot kiihtyvät, meret saastuvat, ja jäät sulavat ikijääalueillakin. Eriarvoisuus voimistuu ja epidemiat lisääntyvät. Köyhyyttä ei ole saatu ponnisteluista huolimatta vähenemään monista maailmalla tehtävistä hyvistä yrityksistä huolimatta. Kaikesta edellä mainituista asioista johtuen, haluaisin olla hyvä haltia, joka taikasauvallansa heilauttaen saisi kaiken kuntoon, kuten saduissa on tapana tapahtua. Marjatta  

Kello tornissaan ajan yksinäisyyttä itkee tuska toiveita tönii kaikkeuden keinussa kipua hyväillen kiihko elämän kahlehtien kauneutta kaipailee. Lukitussa kaapissaan hätä lakikirjaansa säilyttää ajan ansassa huulten häpeä sanojaan toistaa en kuullut en nähnyt aistini muutenkin kokemiseen kadotin. Kari V-A  

Jos olisin maisema olisin mielelläni lainehtiva viljapelto, jonka tähkät heiluisivat kesätuulessa. Näky olisi lumoava keltaisen värisenä laajana aukeana. Lapset ilakoisivat keskellä ja nauraisivat, kun he olisivat piilossa toisiltaan. Entäpä sitten kun tulisi viljankorjuuaika? Sielläpä traktori menisi isännän tai emännän ajaessa, sekä lapsen ollessa kyydissä. Olisiko tuo edes sallittua? Olkia kasattaisiin ja viljanjyvät siiloihin. Elokuun kuutamo valaisisi niitetyn elopellon ja pelto jäisi kesannolle. Yksi vaihe on taas ohi! Eevi  

Minä en ole Lehmä, lantakasa, piritori, elintarvikekassi, lihakauppias, sinisilmä, sianruho, timpuri, tinakenkätyttö, saunanlämmittäjä, karpaloidenpoimija, Vappu Pimiä, Samoe Koskinen, juoppo, journalismi, maustetee, kuollut poikani, Leevi and the leavings. Minä olen Puu, ruska, kukka, kuulakärkikynä, keltainen, kirja, kaktus, karamelli, kedon kukka, leija, shamppanja, kirjaimia, Kallio, kannettava tietokone, lintu, lamppu, pelikone, tikkari, siniristilippu, rauhanturvaaja, kananmuna, suklaapatukka, lentokone, lukulamppu, tv, aikakauslehti, rakastunut hupakko. Nimetön  

  Alkaa olla jo hämärä.. mutta kyllä tässä vielä näkee kehrätä. Hämy, lopeta se mouruaminen ja edestakaisin kävely. En päästä sinua ulos, usko nyt. Saavat kollit vonkua. Kuseksivat pitkin nurkkia, lumi ihan keltaisena. Menkööt kylille vonkumaan. On siellä nuorempia narttukissoja. Eilen tein sen virheen että päästin sinut ulos. Sitten vasta puolenyön jälkeen tulit hämäräperäisiltä reissuilta, häntä koipien välissä. Siellä on santalaatikko jos pissattaa. Viime keväänä synnytit seitsemän pentua. Oli mustaa ja kirjavaa, eri isästä. On minullakin sen verran kokemusta että tiedän mitä ne hämäräperäiset hommat on, vaikka olenkin neiti-ihminen. Laitan kohta öljylamppuun tulen, ja saat lämmintä maitoa. Ei se Elviirakaan enää tule, on jo sen verran hämärää. Se on ja yksi hämärä tyyppi. Koko pitäjän tietotoimisto, juorukello sanon minä. Siltä on tainnut mieli hämärtyä. Viimeksikin sanoi, että Annin mökille johti suksen jäljet, joku mies oli nähty menevän ikkunasta. Kas kun ei savupiipusta, ...

Jos maa olisi taivas Olisiko meillä ihanat metsät ja järvet? On hetkiä jolloin tuntee, kuin taivas olisi auennut. Mikä se sellainen on? Jos taivas olisi maa Voisimmeko elää huolia vailla? Rakastaisimme toisiamme pyyteittä. Ei olisi sotia uhkana. Eevi  

Haluaisin olla sininen delfiini jossain rauhallisessa kauniissa maisemassa, jossa olisi muitakin mereneläviä.  Sinisiä aaltoja, joiden päällä voisi tehdä kaikenlaisia temppuja. Voisimme tehdä hienon taideteoksen yhdessä meressä. Taivas olisi turkoosin värinen, meren rauhoittavat laineet, koralliriutoista lähtevä melodinen tiukujen kilinä. Aaltojen pauhu, erilaisia kalojen kutsumaääniä, kutsuen muitakin paikalle. Se olisi erityinen paikka, sinne olisi vain harvoilla pääsy. Sinne pääsisivät kaikki uupuneet, jotka tarvitsisivat uudistusta ja voimaa omaan elämäänsä. Kirsti  

Istun pilven reunalla heilutellen jalkoja. Satuunko olen joutunut,  vai untako näenkin. Onko käynyt suuri keikaus? Jos taivas olisi maa. Ja maa olisi taivas. Taitaa olla taikaa vaan. Riippumattoon nukahtanut olin, siitä maahan tömähdin. Karu oli herätys, nenä maassa makasin, nurmikkoa halasin. Kaikki onkin paikallaan. Kyllikki  

Olen valokuvaaja, pidän eniten luontokuvista, nyt lähden ratikkapysäkille, menen pihaan. Siellä on kahdenlaisia sieniä, otan niistä kuvan koska ne ovat niin kauniita, jatkan kadulle, jonkin matkan päässä on roskalaatikko aivan täynnä koirankakkapusseja, ihan pursuaa yli, eipäs ole kiva katsella, mutta nyt näen valkokukkaisen pensaan, enpä ole ennen sitä huomannut, otan siitäkin kuvan. Matka jatkuu, seuraavan talon seinässä oli taiteilija Eero Nelimarkan 1924-1930 kuparilaatta, sillä hän on asunut myös tässä talossa kauan sitten. Sitten olikin Alepan ruokakauppa, ja nyt morsiuspukuliike, ei ole mulle ajankohtainen. Ihana pikku kahvila, siinä ihania leivonnaisia. Sitten olen pysäkillä, siellä kaksi ratikkaa. Enpä ole ennen katsellut näitä paikkoja, olen vain ajatellut mitä ruokaa pitää ostaa, ja minne olen matkalla. Katson vielä Pohjolankatua, se on kaunis, lehmuskatu tai -kuja, päässä voisi olla kartano, ei bensa-asema. Raili  

 Linnut laulavat kauniisti Eläimet ovat ihania Ihanat ihmiset nauttivat rauhasta Puutarhassa on kauniita kukkia Älä riko ihmisten sydämiä Bijan

Hiljaisuus, hetki taianomainen odottava. Usva leijuu veden päällä Puiden lehdet havisevat Luonto herää. Aurinko nousee, usva haihtuu. Säteet hyväilevät maailmaa. Keskipäivään on aurinko noussut, nyt on valo armoton, paljastava. Maa huokaa, vettä janoaa iltapäivään on jo tultu. Aurinkokin hellittää kunnes saapuu iltahetki. viime säteet hiljaa vaipuu, meren taa. Kyllikki  

Parhaista parhain Uusin Olevaisin Luonnosta Unelma Kaunis Kallis Aaltoileva meri Marjatta  

  Ihmiset hymyilee mulle takaisin Joka hetki liian lähellä rajaa Edelleen liikettä on liikaa Sekunnin murto-osan päässä täystuhosta Paljon helpompi hengittää Puhelu pimeältä puolelta Ehkä alan taas löytää jotain tärkeää Niille ei sanota ei Onnellinen koira kuralätäkössä Jotkut on jo nuorena Eläneet monta elämää Juoksen sen kanssa metsässä Arvet näkyy ihossa ja  sielussa Kaikki liikkuu liian nopeasti Mutta pysähdys on lopullinen Oma pääsi näkee pahan hyvänä  Eikä hyvä ja paha enää erotu Susanna

Hei Varjo! Täällä se Pirtsakka tyttö. On minulla tosin nimikin Amanda Könkkänen. Olen vaalea blondi. Olen eronnut 8 vuotta sitten. Mieheni oli narsisti, ihan mahdoton, ei hänen kanssaan voinut elää. Mitään en osannut tehdä hänen mielestään oikein. Asun poikani kanssa, joka on 16- vuotias. Hänen kanssaan on hieman ongelmia. Hän tarvitsisi miehen mallia. Hän menee ensi syksynä ammattikouluun ja voi olla että muuttaa koulun oppilasasuntolaan. On hyvä että hän oppisi vähän itsenäistymään. Minä itse pidän ruusuista, pitseistä, koruista ja turkiksista. Heikkouteni on grillatut kanankoivet ja valkoviini. Olen töissä Prisman vaateosastolla. Mikään päivä ei ole samanlainen. Näkee ihmisiä. Usein tekisi mieli sanoa että hyvä rouva, 34 numeron koko ei teille mahdu, mutta kun pitää olla kohtelias ja hienotunteinen. Haluaisin tutustua ja nähdä minkälainen on mies joka käytttää vanhaa äitiään noin hyväkseen. Suukkoja päivääsi toivottaa Amanda. Kari K.  

Minä toivon kaikenlaista. Terveyttä, maailmanrauhaa Onnea Ystäviä, jumppaa, kuntosalia, hyviä ilmoja Kynttilöitä, kukkia, siivoojaa, kahvinkeittäjää Suudelmia Ruuanlaittajaa, matkoja, uimista, selän rapsuttajaa Rakkautta Uusia kirjoja Joulupukkia Kesää, kevättä Kaupalla käyntiä, jalkahoitoa Lapsille terveyttä, Rakkautta, lapsenlapsille hyvää elämää Pikku Sofialle ihanaa, antoisaa elämää Nimetön  

 Minä en ole ikuisuus luulo aistien harha itkun ja anurun summa luonteeton laki ja oikeus kuu enkä aurinko lähdön hetki oikullinen erämaa susi enkä lammas kaikkea kokemuksen kerjäläinen kesäleiri talvisaapas lavendelin tuoksu Kari V-A

Minä olen minä minuuteni askelmilla ajatuksen saliin kiipeilen itseni löytäen aamuni avaan unisena ajattomuutta hapuilevana kokemisen kontrapunktissa soiva kaiken ymmärtävä hampaiden kirskunta rappeutuva uninen nuoruus unohdus tavattomuuden tapaus   Kari V-A

Hei pirtsakka tyttö! “Lennellen liidellen luoksesi lennän”. Näin kirjoitti mies, joka oli tätini kanssa kirjeenvaihdossa. Tätini luki miehen lähettämiä kirjeitä minulle, kun olin pieni poika. Kiinnitin kirjeenvaihtoilmoituksessa huomioni sanaan Pirtsakka tyttö. Muistan kun minulta aina sukujuhlissa kysyttiin, että milloinka niitä sinun häitä saadaan tanssia. Eräs vanha täti sanoi että sinun täytyisi löytää semmoinen pirtsakka tyttö vaimoksesi. Siksi kirjoitan. Kerron hieman itsestäni; Nimeni on Varjo Virtanen. Olen ihan tavallinen tossun tallaaja. Työkseni korjaan kenkiä, siis suutari. En ole karannut enkä eronnut. En ole mikään Casanova tai Auervaara. Olen omillani toimeentuleva 51v. Ja pituutta 175 cm. Painan 85,5 kg. Vanha äitini käy tiistaisin ja perjantaisin minun luonani, sillä aikaa kun olen töissä. Hän vie roskat, tiskaa astita, siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruokaa, että voin viikonloppuna syödä. Usein leipoo korvapuusteja, ne ovat minun herkkua. Lasi maitoa ja juuri le...

Sää pilvinen viileätä. Joku kävelee nopeasti, minä hissuttelen kuuntelen luontoa, villilintujen huutoa. Lunta ja jäätä on vielä vähän maassa, sulatakseen, mennäkseen kohti kesää. Nuuksio on vielä hiljainen, nousen ylös mäkeä, seison mäen laella, katson alas, siellä on pieni vesi, siellä kurjet huutaa lemmenkutsuaan. Metsä muistuttaa, kalevalan karun ylhäinen maisema. Pieni tuuli suhisee korvissa, oksa tarttuu hihaan En ole korpisoturi, tavallinen tallaaja vaan Vaelluksella väsyin, en kirjoittanut matkallani tällä kertaa. Agneta