Siirry pääsisältöön

16. joulukuuta/ Hämärä

 




Alkaa olla jo hämärä.. mutta kyllä tässä vielä näkee kehrätä. Hämy, lopeta se mouruaminen ja edestakaisin kävely. En päästä sinua ulos, usko nyt. Saavat kollit vonkua. Kuseksivat pitkin nurkkia, lumi ihan keltaisena. Menkööt kylille vonkumaan. On siellä nuorempia narttukissoja. Eilen tein sen virheen että päästin sinut ulos. Sitten vasta puolenyön jälkeen tulit hämäräperäisiltä reissuilta, häntä koipien välissä. Siellä on santalaatikko jos pissattaa.

Viime keväänä synnytit seitsemän pentua. Oli mustaa ja kirjavaa, eri isästä. On minullakin sen verran kokemusta että tiedän mitä ne hämäräperäiset hommat on, vaikka olenkin neiti-ihminen. Laitan kohta öljylamppuun tulen, ja saat lämmintä maitoa.

Ei se Elviirakaan enää tule, on jo sen verran hämärää. Se on ja yksi hämärä tyyppi. Koko pitäjän tietotoimisto, juorukello sanon minä. Siltä on tainnut mieli hämärtyä. Viimeksikin sanoi, että Annin mökille johti suksen jäljet, joku mies oli nähty menevän ikkunasta. Kas kun ei savupiipusta, minä ajattelin. Anni on 94- vuotias, ei sillä mitään miehiä käy, vaikka nuorempana olikin aikamoinen hutsu.

Pitäisi kysyä siltä, että mitä ne ämmät minusta puhuvat kylillä. Se ei puhu, ennen kuin on saanut kahvia. Lipoo vaan kieltään ja pyörittelee peukaloita.

Hyppää Hämy tänne tädin syliin, ollaan hetki hämäränhyssyssä. Ollaan yhtä kauniita molemmat ja kuunnellaan kun kollit vonkuvat nurkissa. Sitten sytytän öljylampun ja laitan kahvipannun tulelle ja saat lämmintä maitoa. Mutta lopeta tuo mouruaminen.


Kari K.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2. joulukuuta/ Nuuksion vaellus

Sää pilvinen viileätä. Joku kävelee nopeasti, minä hissuttelen kuuntelen luontoa, villilintujen huutoa. Lunta ja jäätä on vielä vähän maassa, sulatakseen, mennäkseen kohti kesää. Nuuksio on vielä hiljainen, nousen ylös mäkeä, seison mäen laella, katson alas, siellä on pieni vesi, siellä kurjet huutaa lemmenkutsuaan. Metsä muistuttaa, kalevalan karun ylhäinen maisema. Pieni tuuli suhisee korvissa, oksa tarttuu hihaan En ole korpisoturi, tavallinen tallaaja vaan Vaelluksella väsyin, en kirjoittanut matkallani tällä kertaa. Agneta  

Outi sanat teatteriryhmästä

Minulla oli ilo ja kunnia saada luotsata Kallion D-aseman omaa teatteriryhmää vuosien 2020-2022 aikana. Meille muodostui pieni tiivis ydinjoukko, vaihtuvuuttakin oli, mutta hyvällä meiningillä tehtiin noin kerran viikossa erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia; improvisoitiin, tehtiin kohtausharjoituksia, liikuttiin, äänneltiin, tanssittiin, tehtiin mielikuvamatkoja, pieniä esityksiä Diakonissalaitoksen kirkkoon, kaduille, puistoihin ja takapihoille. Ja kirjoitettiin. Usein pieniä runoja, tajunnanvirtaa, dialogia, mitä milloinkin. Pääasia oli että kokeiltiin ja katsottiin mitä oma pää tuottaa. Ryhmän jäsenet olivat heittäytyviä, rohkeita, lojaaleja, lempeitä toisiaan kohtaan, ja luovia.  Kiitos jakamisesta ja luottamuksesta. Ja lempeää, lämmintä joulua kaikille. Outi Vuoriranta  

14. joulukuuta/ Delfiini

Haluaisin olla sininen delfiini jossain rauhallisessa kauniissa maisemassa, jossa olisi muitakin mereneläviä.  Sinisiä aaltoja, joiden päällä voisi tehdä kaikenlaisia temppuja. Voisimme tehdä hienon taideteoksen yhdessä meressä. Taivas olisi turkoosin värinen, meren rauhoittavat laineet, koralliriutoista lähtevä melodinen tiukujen kilinä. Aaltojen pauhu, erilaisia kalojen kutsumaääniä, kutsuen muitakin paikalle. Se olisi erityinen paikka, sinne olisi vain harvoilla pääsy. Sinne pääsisivät kaikki uupuneet, jotka tarvitsisivat uudistusta ja voimaa omaan elämäänsä. Kirsti