3. joulukuuta/ Kirjeet kulkevat osa 1

Hei pirtsakka tyttö!

“Lennellen liidellen luoksesi lennän”. Näin kirjoitti mies, joka oli tätini kanssa kirjeenvaihdossa. Tätini luki miehen lähettämiä kirjeitä minulle, kun olin pieni poika.

Kiinnitin kirjeenvaihtoilmoituksessa huomioni sanaan Pirtsakka tyttö. Muistan kun minulta aina sukujuhlissa kysyttiin, että milloinka niitä sinun häitä saadaan tanssia. Eräs vanha täti sanoi että sinun täytyisi löytää semmoinen pirtsakka tyttö vaimoksesi. Siksi kirjoitan.

Kerron hieman itsestäni; Nimeni on Varjo Virtanen. Olen ihan tavallinen tossun tallaaja. Työkseni korjaan kenkiä, siis suutari. En ole karannut enkä eronnut. En ole mikään Casanova tai Auervaara.

Olen omillani toimeentuleva 51v. Ja pituutta 175 cm. Painan 85,5 kg. Vanha äitini käy tiistaisin ja perjantaisin minun luonani, sillä aikaa kun olen töissä. Hän vie roskat, tiskaa astita, siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruokaa, että voin viikonloppuna syödä. Usein leipoo korvapuusteja, ne ovat minun herkkua. Lasi maitoa ja juuri leivottu korvapuusti. Voiko parempaa olla.

Nyt äitini on alkanut valittamaan että ei hän jaksa enää tulla. Hän sanoo minulle;” Sinun täytyy ottaa akka itsellesi”. Äitini on jo vanha, mutta minusta on tärkeätä että hänellä on jotain pientä puuhaa. Täytyyhän sitä nyt ainoaa poikaansa auttaa.

Lisäisin vielä, että en tupakoi, ja otan harvoin alkoholia. Joskus tulee työkaverin kanssa lähdettyä kaljalle, kun hän pyytää. Viikonloppuisin saatan käydä joraamassa Ravintola Maestrossa ja silloin saatan ottaa pari rohkaisevaa, jotta lakerikengät luistavat paremmin.

Terveisin Varjo V

Kari K.