3. joulukuuta/ Kirjeet kulkevat osa 1

Hei pirtsakka tyttö!

“Lennellen liidellen luoksesi lennän”. Näin kirjoitti mies, joka oli tätini kanssa kirjeenvaihdossa. Tätini luki miehen lähettämiä kirjeitä minulle, kun olin pieni poika.

Kiinnitin kirjeenvaihtoilmoituksessa huomioni sanaan Pirtsakka tyttö. Muistan kun minulta aina sukujuhlissa kysyttiin, että milloinka niitä sinun häitä saadaan tanssia. Eräs vanha täti sanoi että sinun täytyisi löytää semmoinen pirtsakka tyttö vaimoksesi. Siksi kirjoitan.

Kerron hieman itsestäni; Nimeni on Varjo Virtanen. Olen ihan tavallinen tossun tallaaja. Työkseni korjaan kenkiä, siis suutari. En ole karannut enkä eronnut. En ole mikään Casanova tai Auervaara.

Olen omillani toimeentuleva 51v. Ja pituutta 175 cm. Painan 85,5 kg. Vanha äitini käy tiistaisin ja perjantaisin minun luonani, sillä aikaa kun olen töissä. Hän vie roskat, tiskaa astita, siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruokaa, että voin viikonloppuna syödä. Usein leipoo korvapuusteja, ne ovat minun herkkua. Lasi maitoa ja juuri leivottu korvapuusti. Voiko parempaa olla.

Nyt äitini on alkanut valittamaan että ei hän jaksa enää tulla. Hän sanoo minulle;” Sinun täytyy ottaa akka itsellesi”. Äitini on jo vanha, mutta minusta on tärkeätä että hänellä on jotain pientä puuhaa. Täytyyhän sitä nyt ainoaa poikaansa auttaa.

Lisäisin vielä, että en tupakoi, ja otan harvoin alkoholia. Joskus tulee työkaverin kanssa lähdettyä kaljalle, kun hän pyytää. Viikonloppuisin saatan käydä joraamassa Ravintola Maestrossa ja silloin saatan ottaa pari rohkaisevaa, jotta lakerikengät luistavat paremmin.

Terveisin Varjo V

Kari K.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Outi sanat teatteriryhmästä

Minulla oli ilo ja kunnia saada luotsata Kallion D-aseman omaa teatteriryhmää vuosien 2020-2022 aikana. Meille muodostui pieni tiivis ydinjoukko, vaihtuvuuttakin oli, mutta hyvällä meiningillä tehtiin noin kerran viikossa erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia; improvisoitiin, tehtiin kohtausharjoituksia, liikuttiin, äänneltiin, tanssittiin, tehtiin mielikuvamatkoja, pieniä esityksiä Diakonissalaitoksen kirkkoon, kaduille, puistoihin ja takapihoille. Ja kirjoitettiin. Usein pieniä runoja, tajunnanvirtaa, dialogia, mitä milloinkin. Pääasia oli että kokeiltiin ja katsottiin mitä oma pää tuottaa. Ryhmän jäsenet olivat heittäytyviä, rohkeita, lojaaleja, lempeitä toisiaan kohtaan, ja luovia. Kiitos jakamisesta ja luottamuksesta. Ja lempeää, lämmintä joulua kaikille. Outi Vuoriranta

Reijon sanat kirjoittamistyöpajasta

EI SITÄ VOI NOIN KIRJOITTAA “Kun jokin hyvä ajatus tulee, niin on nautinto kirjoittaa, toisin sanoen eläytyä kirjoituksessa olevan ihmisen elämään.” “Kirjoitusryhmän tehtävät olivat täynnä yllätyksiä. Annetuista sanoista kirjoitettiin hauskoja tarinoita. Oli mukava sekä kirjoittaa, kuunnella muiden tarinoita, että lukea omansa.” Työtiimissä kirjoittamistyöpajan ajatus heitettiin ja otin siitä kopin. Mutustelin asiaa, luin mitä kirjoittamisesta oli kirjoitettu ja kävin pari kirjoittamiskurssia - miten olla vetäjänä ja millaisia tehtäviä annetaan kirjoittajille. Erityisen lämmöllä muistin myös Kriittisen korkeakoulun kirjoittamislinjaa ja kaivoin sieltä monta kertaa lukemani muistiinpanoni. Lähtökohta kirjoittamistyöpajaan oli, että osallistuminen ei vaatisi aikaisempaa kokemusta kirjoittamisesta, tarinan kertomisesta. Silti asia oli monelle kiinnostuneelle vaikea, kun hän oli saanut esimerkiksi koulussa huonoa palautetta. Osa pelkäsi käyttää tiet...

21. joulukuuta/ KESKIVIIKKO

Keskiviikkona kevyesti Ensin ekavuoro Sitten sitikka Kuka käskee? Iivari innokas! Veneen veikko Iisakki Ilosilmä Innostui itsekin Kaksin kaunihimpi Karkasi kulkuneuvoon Oitis olevaan onnelaan. Kirsti

Tarinajoulukalenteri

Hae tästä blogista