Siirry pääsisältöön

4. joulukuuta/ Minä olen



Minä olen minä

minuuteni askelmilla

ajatuksen saliin kiipeilen

itseni löytäen aamuni avaan

unisena

ajattomuutta hapuilevana

kokemisen kontrapunktissa

soiva

kaiken ymmärtävä

hampaiden kirskunta

rappeutuva

uninen nuoruus

unohdus

tavattomuuden tapaus
 
Kari V-A

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Outi sanat teatteriryhmästä

Minulla oli ilo ja kunnia saada luotsata Kallion D-aseman omaa teatteriryhmää vuosien 2020-2022 aikana. Meille muodostui pieni tiivis ydinjoukko, vaihtuvuuttakin oli, mutta hyvällä meiningillä tehtiin noin kerran viikossa erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia; improvisoitiin, tehtiin kohtausharjoituksia, liikuttiin, äänneltiin, tanssittiin, tehtiin mielikuvamatkoja, pieniä esityksiä Diakonissalaitoksen kirkkoon, kaduille, puistoihin ja takapihoille. Ja kirjoitettiin. Usein pieniä runoja, tajunnanvirtaa, dialogia, mitä milloinkin. Pääasia oli että kokeiltiin ja katsottiin mitä oma pää tuottaa. Ryhmän jäsenet olivat heittäytyviä, rohkeita, lojaaleja, lempeitä toisiaan kohtaan, ja luovia.  Kiitos jakamisesta ja luottamuksesta. Ja lempeää, lämmintä joulua kaikille. Outi Vuoriranta  

8. joulukuuta/ Ihmiset hymyilee

  Ihmiset hymyilee mulle takaisin Joka hetki liian lähellä rajaa Edelleen liikettä on liikaa Sekunnin murto-osan päässä täystuhosta Paljon helpompi hengittää Puhelu pimeältä puolelta Ehkä alan taas löytää jotain tärkeää Niille ei sanota ei Onnellinen koira kuralätäkössä Jotkut on jo nuorena Eläneet monta elämää Juoksen sen kanssa metsässä Arvet näkyy ihossa ja  sielussa Kaikki liikkuu liian nopeasti Mutta pysähdys on lopullinen Oma pääsi näkee pahan hyvänä  Eikä hyvä ja paha enää erotu Susanna

21. joulukuuta/ KESKIVIIKKO

Keskiviikkona kevyesti Ensin ekavuoro Sitten sitikka Kuka käskee? Iivari innokas! Veneen veikko Iisakki Ilosilmä Innostui itsekin Kaksin kaunihimpi Karkasi kulkuneuvoon Oitis olevaan onnelaan. Kirsti