8. joulukuuta/ Ihmiset hymyilee

Ihmiset hymyilee mulle takaisin

Joka hetki liian lähellä rajaa

Edelleen liikettä on liikaa

Sekunnin murto-osan päässä täystuhosta

Paljon helpompi hengittää

Puhelu pimeältä puolelta

Ehkä alan taas löytää jotain tärkeää

Niille ei sanota ei

Onnellinen koira kuralätäkössä

Jotkut on jo nuorena

Eläneet monta elämää

Juoksen sen kanssa metsässä

Arvet näkyy ihossa ja

sielussa

Kaikki liikkuu liian nopeasti

Mutta pysähdys on lopullinen

Oma pääsi näkee pahan hyvänä

Eikä hyvä ja paha enää erotu

Susanna

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2. joulukuuta/ Nuuksion vaellus

Sää pilvinen viileätä. Joku kävelee nopeasti, minä hissuttelen kuuntelen luontoa, villilintujen huutoa. Lunta ja jäätä on vielä vähän maassa, sulatakseen, mennäkseen kohti kesää. Nuuksio on vielä hiljainen, nousen ylös mäkeä, seison mäen laella, katson alas, siellä on pieni vesi, siellä kurjet huutaa lemmenkutsuaan. Metsä muistuttaa, kalevalan karun ylhäinen maisema. Pieni tuuli suhisee korvissa, oksa tarttuu hihaan En ole korpisoturi, tavallinen tallaaja vaan Vaelluksella väsyin, en kirjoittanut matkallani tällä kertaa. Agneta

Outi sanat teatteriryhmästä

Minulla oli ilo ja kunnia saada luotsata Kallion D-aseman omaa teatteriryhmää vuosien 2020-2022 aikana. Meille muodostui pieni tiivis ydinjoukko, vaihtuvuuttakin oli, mutta hyvällä meiningillä tehtiin noin kerran viikossa erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia; improvisoitiin, tehtiin kohtausharjoituksia, liikuttiin, äänneltiin, tanssittiin, tehtiin mielikuvamatkoja, pieniä esityksiä Diakonissalaitoksen kirkkoon, kaduille, puistoihin ja takapihoille. Ja kirjoitettiin. Usein pieniä runoja, tajunnanvirtaa, dialogia, mitä milloinkin. Pääasia oli että kokeiltiin ja katsottiin mitä oma pää tuottaa. Ryhmän jäsenet olivat heittäytyviä, rohkeita, lojaaleja, lempeitä toisiaan kohtaan, ja luovia. Kiitos jakamisesta ja luottamuksesta. Ja lempeää, lämmintä joulua kaikille. Outi Vuoriranta

14. joulukuuta/ Delfiini

Haluaisin olla sininen delfiini jossain rauhallisessa kauniissa maisemassa, jossa olisi muitakin mereneläviä. Sinisiä aaltoja, joiden päällä voisi tehdä kaikenlaisia temppuja. Voisimme tehdä hienon taideteoksen yhdessä meressä. Taivas olisi turkoosin värinen, meren rauhoittavat laineet, koralliriutoista lähtevä melodinen tiukujen kilinä. Aaltojen pauhu, erilaisia kalojen kutsumaääniä, kutsuen muitakin paikalle. Se olisi erityinen paikka, sinne olisi vain harvoilla pääsy. Sinne pääsisivät kaikki uupuneet, jotka tarvitsisivat uudistusta ja voimaa omaan elämäänsä. Kirsti

Tarinajoulukalenteri

Hae tästä blogista