Minulla oli ilo ja kunnia saada luotsata Kallion D-aseman omaa teatteriryhmää vuosien 2020-2022 aikana. Meille muodostui pieni tiivis ydinjoukko, vaihtuvuuttakin oli, mutta hyvällä meiningillä tehtiin noin kerran viikossa erilaisia teatteri-ilmaisun harjoituksia; improvisoitiin, tehtiin kohtausharjoituksia, liikuttiin, äänneltiin, tanssittiin, tehtiin mielikuvamatkoja, pieniä esityksiä Diakonissalaitoksen kirkkoon, kaduille, puistoihin ja takapihoille. Ja kirjoitettiin. Usein pieniä runoja, tajunnanvirtaa, dialogia, mitä milloinkin. Pääasia oli että kokeiltiin ja katsottiin mitä oma pää tuottaa. Ryhmän jäsenet olivat heittäytyviä, rohkeita, lojaaleja, lempeitä toisiaan kohtaan, ja luovia. Kiitos jakamisesta ja luottamuksesta. Ja lempeää, lämmintä joulua kaikille. Outi Vuoriranta
EI SITÄ VOI NOIN KIRJOITTAA “Kun jokin hyvä ajatus tulee, niin on nautinto kirjoittaa, toisin sanoen eläytyä kirjoituksessa olevan ihmisen elämään.” “Kirjoitusryhmän tehtävät olivat täynnä yllätyksiä. Annetuista sanoista kirjoitettiin hauskoja tarinoita. Oli mukava sekä kirjoittaa, kuunnella muiden tarinoita, että lukea omansa.” Työtiimissä kirjoittamistyöpajan ajatus heitettiin ja otin siitä kopin. Mutustelin asiaa, luin mitä kirjoittamisesta oli kirjoitettu ja kävin pari kirjoittamiskurssia - miten olla vetäjänä ja millaisia tehtäviä annetaan kirjoittajille. Erityisen lämmöllä muistin myös Kriittisen korkeakoulun kirjoittamislinjaa ja kaivoin sieltä monta kertaa lukemani muistiinpanoni. Lähtökohta kirjoittamistyöpajaan oli, että osallistuminen ei vaatisi aikaisempaa kokemusta kirjoittamisesta, tarinan kertomisesta. Silti asia oli monelle kiinnostuneelle vaikea, kun hän oli saanut esimerkiksi koulussa huonoa palautetta. Osa pelkäsi käyttää tietokonetta ja toinen puoli taas